Ähäkutti!

Olimme viime lauantaina mieheni kanssa menossa Luukkiin ihastelemaan etelän syksyä, tai siis niin ainakin luulin. Puoli yhdeksältä aamulla meidän ovikello soi juuri kun olimme istahtaneet aamupalapöytään. Ja kukas se siellä oven takana olikaan ellei kaikki rakkaimmat ystäväni. Koska oikeasti luulin että olemme lähdössä Luukkin niin otin vieraat vastaan pitkissä kalsareissa ja aluspaidassa, hih!

Mutta lyhyesti sanottuna päivä oli mitä mahtavin! Olin muun muassa pukeutumisneuvojalla, hieronnassa ja illalla oli sushi-sitzit. Voiko parempaa olla!?! Mitäköhän olen edellisessä elämässä tehnyt kun olen ansainnut näin ihania ystäviä? Jag är verkligen lyckligt lottad som har så härliga vänner!